Asiantuntijan näkökulmasta:
Digitalisaatio vapauttaa aikaa kohtaamiselle
Aloitin reilu vuosi sitten työskentelyn Osaaminen ja monialaisuus -yksikössä KEHA-keskuksessa. Taustani kotoutumisen, verkkopedagogiikan ja uraohjauksen asiantuntijatehtävissä oppilaitoksissa, korkeakouluissa, väitöskirjatutkijana ja yksityisen palveluntuottajan leivissä oli valmistanut minua uuteen vaativaan rooliini, jossa tavoitteena on tuottaa kotoutumisen kentän toimijoille valtakunnallisesti osaamisen kehittämisen palveluita, kuten koulutuksia, materiaaleja ja tapahtumia.
Nämä toimijat voivat sijoittua ainakin kuntiin, työllisyysalueille, hyvinvointialueille, järjestöihin ja oppilaitoksiin – kaikkialle, missä kotoutumisen kysymykset ovat jonkun työpöydällä. Ajat tällaiselle työlle ovat hektiset, sillä lait muuttuvat jatkuvasti, ja lakiuudistusten pureskelu helposti opittavaan muotoon on ydintyötämme. Myös toiveita koulutuksista tulee kentältä jatkuvalla syötöllä. Olemme pyrkineet vastaamaan nopeisiin lakimuutoksiin ja akuutteihin osaamistarvepyyntöihin nopealla aikataululla esimerkiksi järjestämällä webinaareja päivän polttavista kysymyksistä.
Kuva 1. Koulutuksia ja koulutustuotteita kehitetään ripeästi uusiin osaamistarpeisiin.
Keskityn tässä tekstissä erityisesti ohjauksen näkökulmaan. Ohjauksella tarkoitan laaja-alaisesti opinto- ja uraohjausta, työvoimaviranomaisen tekemää asiakasohjausta, kotoutujille suunnattua palveluihin ohjausta, nuorten ohjausta ja monialaista, eri toimijoiden yhteistyönä toteutuvaa ohjausta. Ohjaustoiminnan ytimessä on ihmisten kohtaaminen eli se, mihin strategioiden tasolla resursseja halutaan suunnata, kun automaatio ja tekoälyratkaisut niitä vapauttavat.
Kun yhteistyöstä tulee arkea etätyössä
Kehittämisasiantuntijan työtä aloitellessani olin juuri viimeistellyt väitöskirjani esitarkastukseen. Yksi tutkimuskohteeni oli kokonaan verkossa toimiva työyhteisö, jossa kotoutumiskouluttajat tiiviissä yhteistyössä kehittivät kotoutumiskoulutuksen verkkototeutusta. Yhteiskehittämiseen osallistuivat kaikki verkkokoulutuksen toimijat eli oppijat, opettajat, sidosryhmät ja rahoittajat. En ollut kuitenkaan varautunut siihen, että törmäisin vastaavalla tavalla dynaamisesti toimivaan verkkotiimiin uudelleen.
Ilmeisesti vitsailu julkisen sektorin tehottomuudesta on otettu tässä virastossa vakavasti, sillä jokaisen kehittäjän työpöydät pursusivat kehittämistöitä, joita korkeakoulumaailmassakin vähän jo mietittiin, kun suljin yliopiston oven joulukuussa 2024. Jos tähän mennessä taipaleeni koulutusalalla oli ollut enemmän väittelyä siitä, voiko ja mitä voi opettaa verkossa ja miten opetus toimii tai onko vuorovaikutus ja kohtaaminen aitoa, niin nyt tulinkin osaksi valmista maailmaa. Verkkokoulutusten eri muodot, erilaiset tavat oppia verkossa itsenäisesti tai vuorovaikutteisesti, erilaiset valtakunnalliset verkostot ja erityisesti viraston sisäiset etätyökäytännöt, kuten verkon yli tapahtuva yhteistyö ja jakaminen sekä etätyökaveruus olivat jalostuneet jo hyvin edistyneelle tasolle. Perehtymissuunnitelmaan kuului muun muassa varata jokaisen kollegan kanssa jutteluhetki, jotta yhteistyössä päästään vaivattomasti alkuun. Olin laskeutunut tulevaisuuden työelämän prototyyppiin, jossa oli päästy jo kauan aikaa sitten yli keskusteluista, onko etätyö yksinäistä vai yhteisöllistä, tehokasta vai tehotonta. Mitään ei tarvinnut tehdä yksin, päinvastoin, jouduin raivaamaan kalenterista keskeytyksetöntä työaikaa, jotta ehdin perehtyä tehtäviini.
Päivät täyttyivät tapaamisista, yhteisistä kehittämistehtävistä ja keskusteluista. Jokaisella kollegalla oli jokin erikoisosaaminen, joka hyödyttää koko tiimiä sekä muita KEHA-keskuksen tiimejä: osaamismerkit, tiedolla johtaminen, tietojärjestelmien kehittäminen, työttömyysturva, työkyky ja tietysti lait – näin pari esimerkkiä mainitakseni. Kaikkien osaamiset nivoutuivat yhteen verkkokoulutusten ja -pedagogiikan suunnittelussa, jolloin yhteinen jaettava tietovarantomme tuotti lopputuloksenaan aina ajan tasalla olevia, laadukkaita koulutustuotteita. Koulutusten kohderyhmä oli hiljattain TE24-uudistuksen myötä laajentunut työvoimaviranomaisesta myös kotoutumisen edistäjiin, mikä laajensi tiimimme tarjoamien koulutusten kohderyhmää valtavasti.
Kuva 2. KEHA-akatemian koulutusten suorittaneet vuosina 2025–2026.
Yhdessä tuotettu osaaminen
Jos joskus valtionhallinto vaikuttaa hitaalta, ymmärrän nyt sen johtuvan siitä, että lain nimessä jokaisen asian on käytävä sellaisella asiantuntijalla, joka voi varmistaa asian lainmukaisuuden. Olin vaikuttunut uusien kollegoideni osaamisesta, ja samalla sain kuulla, kuinka innoissaan työkaverit olivat minun osaamisestani ja työstäni muun muassa kotoutujien ja kansainvälisten opiskelijoiden uraohjauksessa ja verkko-opetuksen kehittäjänä. Olin kirjoittanut tutkimusartikkelin kokonaan verkossa toimivasta dynaamisesta opettajayhteisöstä oppivana yhteisönä, ja yhtäkkiä huomasin työskenteleväni sellaisessa taas.
Eräs tutkimukseni lopputulemista oli se, että oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun tiimi tekee aidosti ja aktiivisesti yhteistyötä kaikissa kehittämisvaiheissa, kun erilaiset osaamistaustat ja erikoistumiset saadaan linkitettyä yhteen. Yhteisillä toimintatavoilla ja linjauksilla voidaan tuottaa erittäin laadukasta ja tasalaatuista verkkokoulutusta, myös sellaista, jossa aidosti kohdataan, reflektoidaan ja verkostoidutaan. Esimerkiksi ohjausosaamista vahvistavat koulutukset on aina järkevää rakentaa ryhmä- ja pienryhmätyöskentelymuotoon, koska pedagogisen luonteensa takia ohjausosaaminen kehittyy parhaiten vuorovaikutuksessa. Verkko ei tässä ole este tai edes hidaste.
Oman tiimimme osalta yhteiset toimintatavat ovat tarkoittaneet osaamisen kehittämisen koordinaatiota, joka tavoittaa jokaisen kunnan ja kaupungin Suomessa. Valtakunnallinen osaamisen kehittäminen onkin parhaimmillaan juuri tätä: eri puolilla Suomea syntyneet hyvät käytännöt jaetaan ja muotoillaan muiden hyödynnettäväksi, asiantuntijat oppivat toisiltaan ja paitsi asiantuntijatyötä myös parempia palveluja voidaan kehittää yhdessä. Samalla syntyy yhteistä ymmärrystä ja tilannekuvaa esimerkiksi siitä, mitä laadukas ohjausosaaminen tarkoittaa työelämäpalveluissa, kotoutumisen kentällä ja nuorten palveluissa.
Yhtä lailla naapuri-Teamsissa toimiva Onni on huolehtinut nuorista ja vastannut Ohjaamojen laadukkaasta valtakunnallisesta kehittämistyöstä. Onnilaisten kohtaava työ on näyttäytynyt tärkeänä esimerkkinä. Nuorten palveluihinhan varsinkin kannattaa satsata, sillä he muodostavat tulevan työvoiman, tulevaisuuden verokertymän ja pitävät meistä nykyajan keski-ikäisistä huolta. Esimerkiksi matalan kynnyksen kohtaamispaikat verkossa saivat virkamiestossuni pyörimään jalassa, kun mietin, miten tätä voisi soveltaa kotoutujien tavoittamisessa.
Enemmän aikaa ihmisille
Digitalisaatio on usein esitetty ratkaisuna moniin julkisen sektorin haasteisiin. Parhaimmillaan digitaaliset ratkaisut mahdollistavat tiedon jakamisen, verkostojen rakentamisen ja oppimisen yli organisaatio- ja aluerajojen. Samalla niiden tarkoitus on vapauttaa aikaa siihen, mikä ohjaustyössä on kaikkein tärkeintä: ihmisten kohtaamiseen.
Työelämäpalveluissa, kotoutumisen kentällä ja nuorten palveluissa tehtävä työ koskettaa ihmisiä elämän käännekohdissa, kuten työnhaun, uranvaihdon, koulutukseen hakeutumisen tai uuteen maahan asettumisen hetkissä. Aloittelevan asiantuntijan ensimmäinen kysymys työelämässä on usein: miten ohjausta siis tehdään? Ohjaus- ja asiakasosaaminen ei synny itsestään tai tyhjästä, eikä osaamisen kehittäminen ylipäätään ole vain koulutusten järjestämistä tai tuottamista tekoälyllä. Laadukas ohjaus ja oppiminen ovat yhteisen ymmärryksen rakentamista siitä, miten voimme tukea ihmisiä mahdollisimman hyvin heidän omilla poluillaan.
Valtakunnallisesti koordinoitu osaamisen kehittäminen luo tähän työhön tärkeän perustan. Se mahdollistaa yhteiset verkostot, yhteiset työkalut ja ennen kaikkea yhteisen oppimisen – sen, että asiantuntijat jokaisesta Suomen kunnasta voivat kehittää työtään yhdessä.
Kirjoittaja
Anita Hartikainen
Kirjoittaja on KEHA-keskuksen kehittämisasiantuntija, osaamisen kehittäjä, kotoutumisen asiantuntija, suomen kielen opettaja, opinto- ja uraohjaaja sekä koulutusinnovaattori, jonka väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 6.3.2026:
Designing together: collaborative approaches to online integration training for immigrants (utupub.fi)