KEHA-keskuksen asiantuntijat tarkastelevat kirjoituksessaan aktiivisen työvoimapolitiikan suuntaa - onko se heikentymässä vai vahvistumassa?

Työvoimapalvelu-uudistus on käynnistynyt poikkeuksellisen vaikeassa toimintaympäristössä. Heikko talouskehitys, kasvava työttömyys ja vähäinen työvoiman kysyntä ovat osuneet samaan aikaan uudistuksen alkuvaiheen kanssa, mikä on lisännyt paineita uusille työvoimaviranomaisille.

Uudistuksen tavoitteena on ollut vahvistaa kuntien roolia työllisyyden edistämisessä ja lisätä palveluiden paikallista vaikuttavuutta. Tarkastelun perusteella uusi rahoitusmalli on kuitenkin muuttanut työvoimapolitiikan painotuksia tavalla, joka saattaa korostaa nopeaa työnvälitystä työllistymisvalmiuksia parantavan palveluohjauksen kustannuksella. 

Huolta herättää erityisesti se, että aktivointipalveluiden käyttö ja virallinen aktivointiaste ovat laskeneet samalla, kun työttömien määrä on kasvanut. Kehitys voi heikentää niiden työnhakijoiden asemaa, jotka tarvitsevat osaamista, työkykyä tai työmarkkinavalmiuksia vahvistavia palveluja ennen siirtymistään avoimille työmarkkinoille.

Laskusuhdanteessa riskit korostuvat, sillä avoimia työpaikkoja on tarjolla vähän. Jos työttömien osaamista ja työkykyä ei ylläpidetä aktiivisen työvoimapolitiikan palvelujen avulla, pitkittyvä työttömyys voi johtaa osaamisen vanhenemiseen ja työmarkkina-aseman heikkenemiseen. Tämä voi näkyä myös tulevassa noususuhdanteessa työvoiman saatavuusongelmina ja rekrytointipullonkauloina.

Asiantuntijoiden mukaan kunnille rakennettua kannustinjärjestelmää ja aktivointipolitiikan kokonaisuutta tulisi arvioida nykyistä laajemmin. Palveluiden, etuuksien, velvoitteiden ja taloudellisten kannustimien tulisi muodostaa johdonmukainen kokonaisuus, joka tukee sekä tarkoituksenmukaista palveluohjausta että kestävää työllistymistä.
Tarkastelun perusteella tarvitaan myös uusi, kuntien ja valtion yhteinen visio työvoimapalveluiden tulevaisuudesta. Kunnilla tulisi olla rakenteellisesti ja taloudellisesti uskottava kannustin ohjata asiakkaita palveluihin silloin, kun ne ovat välttämätön osa polkua kohti työmarkkinoita.

Tutkimuksen tekijät korostavat kuitenkin, ettei nykyinen tarkastelu vielä mahdollista suorien syy-seuraussuhteiden osoittamista. Sen sijaan se nostaa esiin kehityskulkuja ja jännitteitä, jotka vaativat jatkotutkimusta ja tarkempaa näyttöön perustuvaa arviointia.

Lue lisää
Santtu Sundvall, Jaakko Westerlund, Heikki Heikkilä: Onko aktiivisen työvoimapolitiikan paradigma muuttumassa (doria.fi)